K-18

kello on melkee yksi yöllä ja kyyneleet valuu pitkin poskiani. mä en vaa jaksa enää. joka kerta kun syön lupaan sen itselleni. tacot, pitsa, ym ja jätski sen päivän kalorimäärän päälle. hyviä leffoja oli ja kaveripoika lähti baariin, kutsui mukaan mutku MIKÄÄN VAATTEISTA ei mene päälle. mä en halua lähteä ulos, en halua tehdä mitään. pitäs tehdä koulujuttuja mut ruoka pyörii vaa mieles jotenka siit ei tuu yhtään mitään. haluaisin vaa mennä pois, siis suoraa sanone v*******. äitikin vaa huutaa koko ajan, mä lihon lihomistaan enkä ikinä tee mitään oikein. vedin sit loput kaverin pitsastaki ku häneltä jäi ja pähkinät sekä tacot (500g) söin myös. tuntuu et olen epäonnistunut yksilö, olenn taistellu ruumiinkuvani kanssa jo 8vuotta.. KAHDEKSAN PITKÄÄ VUOTTA`? lihoisin vaa 100kiloseks ja kuolisin pois, ni sit kukaa ei sanois, et "ootpa sinä laihtunut, ootpa sinä laiha, ootpa sinä kivannäköne, ootpa sinä söpö. syöhän hycä ihminen pullaa, syö, syö syö" kerran kuulin äitini sanovan sukulaiselle: "joo, hän voi paljon paremmi, on lihonnu silmin nähden, etenki jaloista sen huomaa ja kädet ovat rasvaisia." (kuuntelin siin sivus et joo kiitti vaa ja söin lisää) eka äiti on haukkunu lihavaks lehmäks, sit mun piti luvata etten laihduta enempää, sit se lihotti mua ja nyt mä inhoan, vihaan itseäni niin paljon et siin ei oo mitään järkee. VIHAAN!VIHAAN!VIHAAN! viime kesänä kävin psykologilla, mut eihä ne osaa auttaa, tai ei tämä yksilö osannu. mä haluaisin oikeasti kuolla pois koska musta tuntuu niin tyhjält, läskilt, vierivält pullalt. joka ilta oon itkeny itteni uneen. olen lihonnu, lihonnu, lihonnu. mä haluun vaa mennä pois. IKUISESTI. IKUISEKSI. mä vihaan mun pullaposkia, pulleaa naamaa, ruskeita hiuksiani, vihreitä silmiäni, läskejä reisiäni, tönkköä keskivartaloa, isoja varpaitani sekä lohkeilevia kynsiä ja viiltoja käsivarsissani. kukaan ei soita, kukaan ei lähetä viestiä. olin joskus suosittu, minulla oli kavereita, ihana poikakaveri, tulin toimeen koulun kanssa. lihottuani kaiikki on mennyttä. paitsi ruoka. se on ja pysyy. ikuinen vihollinen. julmuus päällä maan. mä vihaan mun elämää, vihaan tätä kaikkea. auttakkaa mua kuolemaan - pelkään olevani tosissaan.. voisin ainakin mennä kaverini seuraksi ja äitiniki pääsisi sit elämään omaa elämää, mä kun oon kuulemma ollut vahinkolapsi. löis mut vaik kuoliaaks - hän on joskus uhannu näin kun en halunnu puuroa syödä loppuun. mä haluun vaa pois.. taivaaseen en päädy, mut eipä musta ois sit enää kellekkään harmia. nyt olen fiksumpi ja viisaampi enkä tryptotapseila yritä itteäni tapattaa. saatan kokeilla jotain ihan muuta...

haudassa onneks ei tuu kylmä lisäkilojen ansiost.