lauantaina, huhtikuuta 26

hirviö-hamppari.


eilenhän olisi tullut telkkarista tartu mikkiiin. tänään taitaa tulla see uusintana? katsokaa sitä ja laulakaa minunkin puolesta. itse hoilotan seinille ja toivon joskus pääseväni idolssiin, mutta ehken mene, koska saatan hylkäyksien takia hyppiä niille silmille ja riehua viimeistä päivää. eivät ehkä pitäisi siitä enkä pääsisi jatkamaan kisojani? vai mitäs te olette mieltä?

minusta tuntuu kun olisin vankilassa, kellekään en voi puhua. mahakipu on ihan hirveä. eilen söin keksejä, karkkeja, juustoa, makkaraa, nakkeja, kinkkua, tomaatteja, omenoita, leipää (n. 9 viipaletta), muroja (n.200g), kiinalaista ruokaa riiseineen ja join n. 4l mehua ja vettä ja kupin kahvia sekä maitoa. koko aamun istuin wc-pöntöl mahan eläessä omaa elämää. pienet napit minulla ovat jemmassa, niitä otin eilen kuusi kappaletta.

soiko sinussa blues? minussa soi herkkä sininen blues. blues, sininen sävel se rakkaihin. mietin tässä, että miksi jotkut aikuiset ihmiset kohtelevat omia vanhempiaan tosi huonosti, että eikö isona aikuisena pitäisi olla tolerantti ja suvatsevainen omaa äitiään/isiään kohti? tajuan, että kun on vielä tällainen kaksikymppinen kakara, jota pelotttaa ihan hirveästi tulevaisuus, mutta neli,melkein viisikymppinen mies vetää oven äitinsä nenän edestä kii ja sanoo, että pysy poissa. älä häiritse muita. siis mitä? mielestäni hänellä ei ole siihen oikeutta, koska hänen äitinsä on pitänyt hänestä huolen, mahdollistanut koulunkäynnin, huolehtinut lapsenlapsistaan, siivoillut aikuisen herran kotia ym. se että tällä vanhalla äidillä on ikää jonkun verran ja on ollut joku aivotulehdus ei tee hänestä huonoa äitiä että kohtelun pitäisi olla sen mukaista?

olen täynnä laihdutusintoa mutta nälkä, minussa hiipivä suuri nälkä on niiin hel***arin iso. purkkaa on ja maha on kuin pallo aamupalasta ja kohta kiidätetään tänne lounas. oikeasti olen varmaan jotain 5 kiloo jo lihonnu, huoh tai jotain sinnepäin. ei kannata oikeasti syödä mitään hirviö-aamupalaa ku tuntuu et sit sitä syö koko päivän ja on syönyt ihan liiiikaa päivän aikana. mutta minun nyt täytyy syödä ja itkeä ja parkua. ei mussa oo mitään vikaa. haluan vain laihtua vähän alle normaalipainon. siinäs kaikki. jos olisin oikein kiltti ja maanittelisin itseni ulos täältä ennen äitienpäivää? kun ei ne voi mua pitää vaik vanhempani ja itekin niin haluaisin, mutta haluni päästä pois, laihtua ja sulkeutua itseeni on isompi kuin parantua muista murheistani..

OLETTEKO KUULLEET "NEW YORK" -dieetistä? Tai oikeastaan, tä on taas näitä yksi VLCD ja vältetään hiilareita.. Se kestää neljää viikkoa elikkä mulla on vielä toivoa, et kun täält vege ni sit sille?

Phase 1
Two weeks long. Don't eat: alcohol, bread, starchy carbs, dairy, coffee, extra sweets, fruit and most fats. Do eat, nuts, chicken breast, mushrooms, egg whites, salmon, low-starch vegetables, and lots of whey protein. Daily Calories: 800-1,000.

Phase 2
Two weeks long. Similar to phase 1 but with the addition of one extra daily carbohydrate serving (e.g. beans, sweet potatoes, berries, apples).
Calories: 900-1,000


kellään kokemusta 4 viikon kitudieetist ja kilojen karisemisesta? pitäisi olla 6.6.08 melko hoikassa kunnossa, alle 50kg. (8-13kg haluaisin veks.) heti kun pääsisin täältä pois! help me. toss me a rope and pull?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Laihtumisesta:
Mulla on kahden viikon aikana lähtenyt painosta lähes 8 kiloa pois. Se on pelottavaa. Ennen sitä ahmiminen oli ongelma. Mutta nyt olen vaan kituuttanut,enkä ole sortunut ahmimaan.
Pelottaa mitä seuraavaksi? En halua sortua ahmimisputkeen, mutta en myöskään tiputtaa painoa liian alas. Saanko sen pysäytettyä, kun tahdon? Vai kuihdunko uudestaan kuolemanrajoille?
Miten paino on tippunut? Syön päivässä vain pari välipalan luonteista ateriaa ja liikun paljon. Enkä kehota kokeilemaan. Mutta sitä elämäni vain on. syöminen on joko on/off, kaikki tai ei mitään...
Sitä en kuitenkaan voi kieltää, kyllä painon tippuminen on hyvältä tuntunut.

Eli on se painon tiputtaminen mahdollista nopeastikin, mutta epäterveellistä, jopa vaarallista. Ja jos minä olen siinä onnistunut, niin varmasti kuka tahansa toinenkin voi.

Minä olen huono esimerkki. Toivon, että löydät jonkin maltillisemman tavan painonlaskemiseen. Hitaasti hyvä tulee.

Tästä tuli tällainen: älä tee niin kuin minä teen, vaan...

Joka tapauksessa toivon, että pääset jollain aikavälillä tavoitteeseesi ja voit olla ylpeä itsestäsi.

Voimia sinulle!

Ja sinulla on hyvä blogi: seuraan sitä!:)